Lonkkanivelen kiputila – Gluteus tendinopatia
Jännesairaus eli tendinopatia on useimmiten ylirasituksen aiheuttama jänteen patologinen ylirasitustila.
(Kauranen 2017, 252).
Gluteus mediuksen eli keskimmäisen pakaralihaksen ja gluteus minimuksen eli pienen pakaralihaksen jännealueiden ja jänteiden ylirasitustilat (patologiset muutokset) ovat tutkimusten mukaan hyvin yleinen lonkkanivelen ja lonkan alueen ulkosivun kivun aiheuttaja (Bird ym. 2001, 2144; Kong ym. 2007, 1782; Woodley ym. 2008, 321; Long ym. 2013, 1086).
Vielä jokin aika sitten lonkan ulkosyrjän kiputilan aiheuttajaksi diagnosoitiin yleisemmin ison sarvennoisen bursiitti eli limapussin tulehdus.
Oheinen lonkan ulkosyrjän kiputila on yleistä 40-60 vuotiailla naisilla ja on arveltu että 10 – 25% väestöstä kärsii vaivasta (Mellor ym. 2016).
Kiputila vaivaa kävellessä lonkan seudulla, kipu yleensä haittaa unta ja unenlaatua, eikä esimerkiksi kylkimakuuasento nukkuessa vaivan puolella onnistu.
Lonkkanivelen asennolla on vaivan synnyssä merkitystä, jos istutaan jatkuvasti polvet ristissä tai seisotaan yhden jalan varassa niin että lonkkanivel on lähennyksessä, kohdistuu jännealueeseen iso staattinen rasitus. Jossain vaiheessa rasitus on liian iso jänteen rakenteelle ja jänteen kiinnitykselle.
Jänne tai jänteet on ”suunniteltu” kestämään isoja kuormia. Jännekudoksen mekaaninen rasitus ja kuormittaminen vie kollageenin ilmentymisen säätelyyn ja kollageeniproteiinin lisääntyneeseen synteesiin, jonka laajuutta säätelee todennäköisesti kantajan fibroblastien (sidekudossolu) kokema rasitus. Tämä kollageenin muodostumisen lisääntyminen huipentuu noin 24 tuntia harjoituksen jälkeen ja pysyy koholla noin 3 vuorokautta. Kollageeniproteiinien hajoaminen nousee myös harjoituksen jälkeen, mutta se näyttää saavuttavan huippunsa aikaisemmin kuin synteesi. Siitä huolimatta että jänteiden kyky sopeutua kuormitukseen, toistuva käyttö johtaa usein vammoihin ja kiputiloihin, kuten tendinopatiaan, jolle on ominaista kipu aktiivisuuden aikana, paikallinen arkuus ilmenee palpoimisen yhteydessä, turvotuksen ja heikentyneen suorituskyvyn suhteen. (Magnusson ym. 2010, 262.)
Altistavia tekijöitä tendinopatialle on jatkuva seisominen yhden jalan varassa, niin sanottu hanging on one hip asento missä seistään toisen jalan varassa hieman sivutaivutuksessa. Tällaisessa tilanteessa lantioon syntyy lateraalinen tiltti, missä paine keskimmäisen ja pienen pakaralihaksen jänteisiin muodostuu suureksi.
Juostessa polven jatkuva keskilinjalta sisäänpäin kääntyvä polvi lähentää lonkkaniveltä ja pakaralihasten jänteet joutuvat suuremmalle rasitukselle ja riski lonkan lateraalisen sivun kiputilalle on ilmeinen
(Grimaldi ym. 2015, 1108– 1109.) Mikäli pakara-alueen lihaksisto on ” heikko” on myös riski istua jatkuvasti jalat ristissä. Myös nukkumisergonomialla on merkitystä ja kannattaa tarkastella. Mikäli epäilet oheisen tyyppistä tilaa lonkan seudulla tai pakaran alueella, kannattaa heti tarttua asiaan ja olla yhteydessä joko omaan terapeuttiin tai Hierontahuone VPK:hon. Tarkalla tutkimisella ja havainnoinnilla päästään kiinni onko kyseessä gluteusalueen tendinopatia vai jokin muu lonkan ympäristöä haittaava tekijä. Kokemukseni mukaan hieronnalla ja mobilisoinnilla saadaan tulosta aikaan ja siihen lisättynä oikeaoppiset terapeuttiset voimaharjoittelut, liiallisen rasituksen poisjättäminen johtaa usein hyviin tuloksiin. Asentotottumuksilla on merkitystä sekä mahdollisesti juoksutekniikan tarkistamisella mikäli olet juoksija.
(Lähteet: Kauranen, K. 2017. Fysioterapeutin käsikirja. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Bird, P., Oakley, S., Shiner, R. & Kirkman, B. 2001. Prospective evaluation of magnetic resonance imaging and physical examination findings in patients with greater trochanteric pain syndrome. Arthritis Rheumatism. Vsk. 44 (9), 2138–2145. PDF-dokumentti. Mellor, R., Bennel, K., Grimaldi, A., Nicolson, P., Kasza, J., Hodges, P., Wajswelner, H. & Vicenzino, B. 2018. Education plus exercise versus corticosteroid injection use versus a wait and see approach on global outcome and pain from gluteal tendinopathy: prospective, single blinded, randomised clinical trial. BMJ, 1–9.