Terveytesi alkaa täältä


Blogi 3

Moikka. Olen aiemmin kirjoittanut blogissani tutkitun tiedon merkityksestä

ja siitä kuinka paljon ihmiset ovat kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan sekä terveydestään. Kolmen vuoden ortopedisen osteopatian opiskelujen jälkeen olen joutunut aika paljon muuttamaan aikaisempia käsityksiäni ja tapojani hoitaa asiakkaitani. Kun koulutustasoni on noussut ja olen kehittynyt opintojeni myötä, olen siirtänyt painopistettä hoidoissani aktiiviseen kuntoutukseen manuaaliterapian lisäksi. Urheiluhieronnan ja faskiakäsittelyn osuus on ehkä pienentynyt, tilalle olen ottanut erilaisia mobilisaatiotekniikoita sekä spesifejä harjoituksia kohdealueille tarvittaessa. Olen kyllä edelleen vahvasti sitä mieltä, että manuaalisella terapialla on tärkeä rooli TULE- vaivojen ( tuki – ja liikuntaelinvaiva) hoidossa, vaikka osa tutkimustiedosta saattaa olla toista mieltä. Manuaaliterapian vaikuttavuudesta on paljon tutkimuksia ja vielä paljon tutkimattomia vaikutuksia. Tiedetään että manuaalisessa terapiassa on hermostolle positiivisia vaikutuksia, urheiluhieronnalla pystytään vaikuttamaan DOMS ( Delayed onset muscular soreness) kipuun 24 h urheilusuorituksesta ja että ns. laskeviin kipuratoihin pystytään hieronta-otteilla vaikuttamaan kipua lievittävästi. Manuaalisella terapialla, mobilisaatiolla ja manipulaatiohoidoilla on positiivisia vaikutuksia kivun hoidossa. Kertauksena kotisivuillani olevaan tekstiin laitan seuraavaksi sisältöä tarkemmin mitä ortopedinen osteopatia pitää sisällään. Osteopatiassa koulukuntia on Suomessa kolme, joten aina pelkkä osteopatia nimike ei kerro asiakkaalle kaikkea mitä tai miten tekijä ( osteopaatti) on kouluttautunut. Kaikki Osteopatia nimikkeen alla olevat terapeutit ovat Valviran nimikesuojattuja ammattihenkilöitä. Ohessa avaan ortopedisen osteopatian tavoitteita ja sisältöä sinulle:

Ortopedinen osteopaatti on tuki- ja liikuntaelin vaivojen asiantuntija. Osteopaatin tärkein tehtävä on löytää oikea syy vaivoihin, ja tunnistaa mahdollisen jatkohoidon tarve. Osteopaatti käyttää työssään noin 800:a länsimaisen lääketieteen kliinistä testiä, joiden avulla päästään hyvin tarkkaan osteopaattiseen diagnoosiin.

Osteopaatin työn perusta on tarkka haastattelu ja kliininen tutkiminen. Lisäksi peruskoulutuksessa kuvantamistekniikoista perehdytään röntgenkuvien tulkitsemiseen. Hoitoina käytetään terapeuttisen harjoittelun ohjaamista asiakkaalle, nivelten manipulaatioita ja mobilisaatioita sekä erilaisia pehmytkudosten hoitotekniikoita. Lisäksi jokainen hoitokerta dokumentoidaan ja tarvittaessa tehdään palaute jatkotutkimuksiin erikoislääkärille tai muulle terveydenhuollon ammattilaiselle.

Erotusdiagnostiikan hallitakseen on osteopaatin osattava erittäin tarkasti neurologiassa ääreishermoston ja keskushermoston toiminta. Hänellä on laaja radiologinen tuntemus etenkin traumojen, instabiliteettien ja patofysiologisten muuttujien osalta ja hän tunnistaa eri ikäkausiin liittyvät luuston muutokset. Osteopaatin on tunnettava perifeerinen verenkierto, koko vartalon anatomia ja toiminta, post-operatiiviset sekä patofysiologiset tilat. Lisäksi osteopaatti hallitsee traumatologiassa tyypilliset työ- ja urheiluperäiset vammat sekä eri-ikäisten ihmisten tuki- ja liikuntaelin vaivat.

Osteopatiassa nivelongelmia hoidetaan pehmeillä ja rauhallisilla mobilisaatiotekniikoilla kivun lievittämiseksi ja/tai liikelaajuuden palauttamiseksi. Tarvittaessa voidaan suorittaa manipulaatihoito eli kohdistettu, tarkkarajainen impulssi, joka ohjaa nivelpintoja erilleen toisistaan, kuitenkin niin että pysytään nivelen normaalissa fysiologisessa liikelaajuudessa.

Terapeuttisen harjoittelun ohjaus sisältää erilaisia asiakkaan kotona tai työpaikalla suorittamia liikeharjoituksia, lihasten venytyksiä ja vahvistuksia tai nivelten omamobilisaatioita. Terapeuttisen harjoittelun tavoitteena on tukea kehon omaa paranemisprosessia ja estää mahdollisten uusien oireiden syntyminen.

Pehmytkudostekniikoista käytetään muun muassa trigger-painantaa ja myofaskia- eli lihaskalvotekniikoita. Osteopaatti pystyy tarvittaessa myös rentouttaviin hierontaotteisiin, vaikka ne eivät hoidon painopisteenä olekaan.